Anthropic kertoi 24. heinäkuuta poistaneensa Claude Coden järjestelmäkehotteesta yli 80 prosenttia ilman mitattavaa heikkenemistä yhtiön omissa koodausvertailuissa. Karsinta koski Claude Opus 5:n ja Claude Fable 5:n kaltaisia uusimman sukupolven malleja.
Yhtiön blogitekstin kirjoitti Claude Code -tiimin Thariq Shihipar. Hänen mukaansa ongelma ei ollut puuttuva ohjeistus vaan liiallinen: malli oli ylirajattu sekä järjestelmäkehotteen että CLAUDE.md-tiedostojen ja taitojen kautta.
Havainto koskee laajempaa joukkoa kuin Anthropicin omia tuotteita. Suuri osa viime vuosina kirjoitetuista kehotteista rakennettiin malleille, jotka tarvitsivat tarkat kaiteet. Kun mallit paranivat, kaiteet jäivät paikoilleen.
Säännöistä arvostelukykyyn
Selkein esimerkki koskee koodin kommentointia. Vanha järjestelmäkehote määräsi, ettei kommentteja kirjoiteta oletuksena lainkaan eikä monirivisiä lohkoja koskaan. Ohje esti huonoimmat lopputulokset, mutta oli väärä aina, kun vastaan tuli koodipohja, jonka tyyliin kuuluvat perusteelliset dokumentaatiomerkinnät.
Uusi muotoilu on yksi virke: kirjoita koodia, joka lukeutuu ympäröivän koodin tapaan, ja noudata sen kommenttitiheyttä, nimeämistä ja idiomeja. Ohje on paikallinen ja tarkistettavissa koodipohjaa vasten.
Shihiparin mukaan tiimi löysi sisäisistä keskusteluista ristiriitoja, joissa yksi kerros neuvoi jättämään dokumentaation harkinnan mukaan ja toinen kielsi kommentit kokonaan. Malli selvitti tarkoituksen kyllä, mutta vasta käytettyään päättelyä ristiriidan ratkomiseen.
Käytännön tarkistus on suoraviivainen. Käy läpi omat ohjetiedostot ja etsi ehdottomat kiellot. Säilytä ne, jotka koodaavat aidon liiketoiminta- tai lakivaatimuksen, ja poista ne, jotka toistavat makuasioita tai kumoavat toisensa.
Rajanveto kulkee siinä, huomaako virheen jokin muu. Jos malli voi päätellä oikean vastauksen edessään olevasta aineistosta ja väärä vastaus jää kiinni testeissä, kyse on vanhan mallin tukirakenteesta. Jos kumpikaan ei toteudu, ohje kannattaa pitää.
Esimerkeistä rajapintasuunnitteluun
Työkalujen opettamisessa ykkössääntö oli pitkään esimerkkien antaminen. Uusimmilla malleilla havainto kääntyi päinvastaiseksi: esimerkit rajaavat mallin liikkumatilaa tiettyyn ratkaisuavaruuteen.
Tilalle Anthropic ehdottaa ilmaisuvoimaisempaa rajapintaa. Esimerkkinä on tehtävälistatyökalu, jonka tilakenttä on lueteltu arvoina pending, in_progress ja completed. Pelkkä luettelo kertoo mallille käyttötavan ilman erillistä havainnollistusta.
Ero on merkittävä kustannuksissa. Hyvin nimetty ja tyypitetty rajapinta maksaa itsensä takaisin joka kutsulla. Käyttöesimerkki maksaa itsensä takaisin kerran ja jää sen jälkeen viemään tilaa kontekstista.
Sama pätee omiin skripteihin ja tiedostomuotoihin. Kysymys ei ole siitä, miten mallille selitetään työkalu, vaan siitä, mitkä parametrit työkalulla on ja kuinka puhuvia ne ovat.
Toistosta luopuminen kuuluu samaan muutokseen. Aiemmat mallit saattoivat tarvita saman ohjeen sekä järjestelmäkehotteen alussa että työkalun kuvauksessa. Uusilla malleilla riittää, että ohje on yhdessä paikassa, ja luonteva paikka on työkalun oma kuvaus.
Kaikki kerralla vai vaiheittain
Kolmas muutos koskee ajoitusta. Aiemmin järjestelmäkehotteeseen ladattiin kaikki mahdollisesti tarpeellinen tieto etukäteen. Claude Codessa tämä tarkoitti muun muassa yksityiskohtaisia ohjeita koodikatselmointiin ja varmentamiseen.
Nyt nämä on siirretty erillisiksi taidoiksi, jotka malli lataa valikoiden silloin kun tehtävä sitä vaatii. Anthropic kutsuu periaatetta vaiheittaiseksi paljastamiseksi.
Sama koskee työkaluja. Osa Claude Coden työkaluista on siirretty viivästettyyn lataukseen: agentti hakee niiden täydet määrittelyt erikseen ennen käyttöä. Työkaluja voi siten olla enemmän ilman, että ne varaavat kontekstia ennen tarvetta.
Oma ohjeistus kannattaa jäsentää samoin. Yleinen harhaluulo on, että ohjetiedostosta pitää tehdä kattava tietovarasto, koska malli ei muuten löytäisi tietoa. Toimivampi rakenne on puu, jonka oksat latautuvat oikeaan aikaan.
Mitä CLAUDE.md-tiedostoon jää
Anthropicin ohje projektikohtaiselle CLAUDE.md-tiedostolle on kevyt. Lyhyt kuvaus siitä, mitä varten koodipohja on olemassa, ja sen jälkeen valtaosa merkeistä repositorion omiin sudenkuoppiin.
Sudenkuopalla tarkoitetaan asiaa, jota malli ei voi päätellä tiedostoja lukemalla. Esimerkiksi tyyppien pitäminen yhdessä monoliittisessa tiedostossa tai poikkeuksellinen julkaisuputki. Hakemistorakenteen selostaminen ei kuulu tähän joukkoon.
Muistin osalta käytäntö on muuttunut. Aiemmin käyttäjiä kehotettiin tallentamaan asioita ohjetiedostoon pikanäppäimellä. Nyt Claude tallentaa työhön ja käyttäjään liittyvät muistiinpanot automaattisesti, joten ohjetiedoston ei tarvitse toimia päiväkirjana.
Määrittelyjen osalta Anthropic suosittelee viittaamista suoraan lähteeseen. Toimiva HTML-hahmotelma kertoo suunnittelusta enemmän kuin sen sanallinen kuvaus, ja testijoukko voi toimia määrittelynä siinä missä erillinen dokumentti.
Siivouksen tueksi Anthropic julkaisi doctor-komennon. Se käy läpi taidot ja ohjetiedostot, ehdottaa poistoja ja siirtää jäljelle jäävän aineiston tarvittaessa erillisiin taitoihin. Komento raportoi löydökset ensin ja kysyy luvan ennen muutoksia.
Yhteenveto
Luku 80 prosenttia on otsikkomateriaalia, mutta hyödyllisempi kehys on karsinnan logiikka. Suurin osa kehotteisiin kirjoitetuista rajoituksista syntyi kompensoimaan mallien puutteita, jotka ovat sittemmin korjaantuneet.
Vanhat rajoitukset eivät katoa hiljaisesti itsestään. Ne jäävät kontekstiin, kilpailevat merkityksellisten ohjeiden kanssa ja kasautuvat käyttäytymisen päälle, jonka malli osaa jo valmiiksi.
Anthropicin luku koskee yhtä tuotetta ja yhtiön omia koodausvertailuja. Se ei ole takuu siitä, että jokaisesta ohjetiedostosta voisi poistaa neljä viidesosaa. Suunta on silti selvä: aloita poistamalla ristiriidat, mittaa omilla testeillä ja säilytä vain se, mitä malli ei voi päätellä itse.