Apollo Global Managementin pääekonomisti Torsten Slok väittää, ettei tekoäly ole toistaiseksi tuottanut taloudellista hyötyä amerikkalaisille yrityksille teknologia-alan ulkopuolella. Lauantaina 24. lokakuuta julkaistu Daily Spark -katsaus nojaa viiteen kaavioon liikevaihdosta, katteista, tuottavuudesta ja yritysten tekoälykuluista.
Slok on yksi Wall Streetin seuratuimmista ekonomisteista, ja Apollo on maailman suurimpia vaihtoehtoisten sijoitusten hoitajia. Hänen johtopäätöksensä on tyly: tekoälyinvestoinnit ovat toistaiseksi hyödyttäneet lähinnä niitä, jotka myyvät tekoälyä.
Katsaus levisi nopeasti. Hacker Newsissä se keräsi viikonlopun aikana yli 600 ääntä, ja TechCrunch uutisoi siitä sunnuntaina. Ajoitus on osuva, sillä tekoälyyhtiöt kilpailevat parhaillaan yritysasiakkaista rajuilla hinnanalennuksilla.
Kasvu jää seitsemälle teknojätille
Slok jakaa S&P 500 -indeksin kahteen osaan. Toisella puolella ovat niin sanotut Magnificent Seven -yhtiöt, kuten Microsoft, Alphabet ja Nvidia. Toisella puolella on loput 493 yhtiötä, eli valtaosa Yhdysvaltain pörssiyhtiöiden perinteisestä liiketoiminnasta.
Ero on selvä. Liikevaihto työntekijää kohden kasvaa teknojättien joukossa, mutta muiden 493 yhtiön käyrä on inflaatiokorjattuna pysynyt käytännössä tasaisena vuoden 2019 lopusta. Sama kuvio toistuu liikevoittomarginaaleissa.
Slokin mukaan tekoälytarina ratkaistaan juuri tässä joukossa. Jos hyöty jää pilvipalvelujen ja sirujen myyjille, tekoälyn makrotaloudellinen vaikutus jää hänen mukaansa vähäiseksi.
Teknojättien luvut selittyvät pitkälti sillä, että ne myyvät tekoälyä muille. Konesaliinvestoinnit, pilvikapasiteetti ja grafiikkasuorittimet näkyvät niiden liikevaihdossa riippumatta siitä, saavatko asiakkaat ostoksistaan vastinetta.
Tuottavuuskasvusta ei vielä merkkejä
Kolmas kaavio käsittelee kokonaistuottavuutta. Slok käyttää San Franciscon keskuspankin laskemaa sarjaa, josta on poistettu suhdannevaihtelun vaikutus. Sarjassa ei näy taitetta, joka viittaisi tekoälyn käyttöönoton nostaneen tuottavuutta.
Havainto ei ole ennenkuulumaton. Taloushistoriassa uudet yleiskäyttöiset teknologiat ovat usein näkyneet tilastoissa vasta vuosien viiveellä. Sähkö ja tietokoneet vaativat kumpikin työtapojen, organisaatioiden ja prosessien uudistamista ennen kuin hyöty näkyi luvuissa.
Slokin viesti on silti tiukempi kuin pelkkä viivetulkinta. Hänen mukaansa tavalliset yritykset ovat jo alkaneet vetää jarrua, koska tuloksessa ei näy mitään.
Taustalla on myös mittaamisen ongelma. Yksittäisen työntekijän ajansäästö sähköpostien kirjoittamisessa tai raporttien tiivistämisessä ei välttämättä muutu suuremmaksi tuotokseksi, jos vapautunut aika ei ohjaudu uuteen tuottavaan työhön.
Tekoälykulut muuttuvat kulueräksi
Katsauksen kaksi viimeistä kaaviota perustuvat yrityskorttiyhtiö Rampin tekoälyindeksiin, joka seuraa yritysten tekoälyostoja. Niiden perusteella pääomasijoittajien rahoittamat kasvuyhtiöt käyttävät tekoälymallien kutsuihin eli tokeneihin koko ajan enemmän rahaa.
Kasvuyhtiöille tokenit ovat usein itse tuote. Ohjelmistoyhtiö, joka rakentaa koodausagenttia tai asiakaspalvelurobottia, kuluttaa malleja jokaisella asiakkaan pyynnöllä, ja kulutus kasvaa käyttäjämäärän mukana.
Perinteisissä yrityksissä suunta on toinen. Slokin mukaan ne eivät tarvitse uusinta mallia eivätkä halua maksaa siitä. Tokenikulut alkavat näyttää niissä kasvun lähteen sijaan katteita syövältä kuluerältä.
Jos agenttipohjainen tekoäly ja tokenikulutus pysyvät pienen talouden osan ilmiönä, vaikutus koko talouteen jää Slokin arvion mukaan rajalliseksi. Se on suora haaste niille ennusteille, joissa tekoälyagenttien odotetaan tekevän suuren osan toimistotyöstä jo lähivuosina.
Halpa älykkyys ei korvaa harkintaa
Mallien hinnat laskevat nopeasti. OpenAI ja Anthropic ovat leikanneet rajapintojensa hintoja syksyn aikana, ja kilpailu suurista yritysasiakkaista käy alennusten voimin. Slokin kysymys kuuluu, osaavatko tavalliset yritykset muuttaa yhä halvemman älykkyyden kasvavaksi liikevaihdoksi.
Hän epäilee sitä. Slokin mukaan tekoäly voi olla erinomainen laskin, mutta liiketoiminnassa älykkyys on enimmäkseen harkintaa. Harkinta riippuu asiayhteydestä, ja vastaus vaihtelee sen mukaan, keneltä ihmiseltä tai mallilta kysytään.
Lisäksi tekoäly ei hänen mukaansa ymmärrä vastuuta, luottamusta, yrityskulttuuria, kirjoittamattomia sääntöjä eikä eettisiä punnintoja. Juuri ne muokkaavat maineriskiä ja sitä kautta myös liikevaihtoa ja katteita.
Suomalaisyrityksille havainto on käytännöllinen muistutus. Pelkkä lisenssien tai rajapintakutsujen ostaminen ei tuota tulosta, ellei sitä kytketä mitattaviin prosesseihin, kuten käsittelyaikoihin, virheiden määrään tai myynnin konversioon.
Yhteenveto
Apollon Torsten Slok ei kiistä tekoälyn kykyjä, vaan sen, että kyvyt olisivat vielä muuttuneet rahaksi teknologia-alan ulkopuolella. Liikevaihto työntekijää kohden, katteet ja kokonaistuottavuus ovat hänen kaavioissaan pysyneet tavallisissa yrityksissä ennallaan.
Yleiskäyttöisten teknologioiden hyödyt ovat historiallisesti näkyneet hitaasti, eikä kaikki hyöty välity suoraan pörssiyhtiöiden tunnuslukuihin. Osa siitä voi päätyä asiakkaille halvempina hintoina tai parempana palveluna. Slokin kaaviot osoittavat silti, että odotukset ja toteuma ovat toistaiseksi kaukana toisistaan.
Seuraavien kvartaalien tulosraportit näyttävät, kääntyykö kuva. Mallien halpeneminen madaltaa kokeilun kynnystä, mutta Slokin mukaan ratkaisevaa on se, osaavatko yritykset rakentaa tekoälyn ympärille toimintatavat, jotka näkyvät viivan alla.