Meta julkaisi tiistaina Muse-agentin, joka hoitaa arjen tehtäviä käyttäjän puolesta. Agentti lähettää sähköposteja, varaa matkoja, täyttää lomakkeita ja tekee ostoksia. Se on toistaiseksi saatavilla vain täysi-ikäisille Yhdysvalloissa. Sisäisesti tuote tunnettiin nimellä Hatch.
Kyseessä on Metan tähän asti suurin panostus kuluttajien tekoälyyn. Se on myös tuote, joka vaatii käyttäjältä enemmän luottamusta kuin mikään yhtiön aiemmista palveluista.
Mitä Muse tekee käyttäjän puolesta
Muse toimii kytkemällä itsensä käyttäjän omiin palveluihin. Valmiita liittimiä on sähköpostiin, kalenteriin, maksuihin, terveyssovelluksiin, älykotiin, ravintoloihin, ostoksiin, musiikkiin ja tapahtumiin. Käyttäjä kytkee palvelut yksi kerrallaan, jolloin jokainen lisäys on erillinen päätös. Metan mukaan lista laajenee myöhemmin.
Yhtiön esimerkeissä agentti muuttaa Instagramista tallennetun reseptin ostoslistaksi, neuvottelee laskun alemmas, myy auton, karsii turhat tilaukset ja lähettää juhlakutsut. Ostokset kulkevat Link by Stripen kautta, mikä tuo mukanaan maksunpalautussuojan. Shop Pay ja 1Password on luvattu myöhemmin.
Jos halutulle palvelulle ei ole valmista liitintä mutta se tarjoaa julkisen rajapinnan, Muse rakentaa yhteyden käyttäjän antamilla tunnuksilla. Jos rajapintaa ei ole lainkaan, agentti käyttää palvelua selaimen kautta. Työ jatkuu myös sen jälkeen, kun käyttäjä sulkee sovelluksen.
Taustalla toimii Metan oma Muse Spark -malli, jonka koodaukseen ja agenttiajoihin keskittyvä versio julkaistiin viikkoa aiemmin. Muse löytyy verkosta, iOS- ja Android-sovelluksesta sekä WhatsAppista. Yhtiön mukaan se tulee pian myös Metan älylaseihin.
Ilmainen aloitus, maksullinen jatko
Muse on peruskäytössä ilmainen. Käyttöönotto vaatii silti maksukortin, koska käyttö voi ylittää ilmaisrajan kesken tehtävän. Ratkaisu on epätavallinen kuluttajatuotteessa ja kertoo siitä, ettei Meta pysty ennakoimaan yksittäisen käyttäjän kuormaa.
Maksullisia tasoja on kaksi. Power maksaa 20 dollaria kuukaudessa ja Maximum 100 dollaria kuukaudessa, ja molemmat nostavat käyttökattoa. Meta arvioi silti, että valtaosa käyttäjistä pysyy ilmaisella tasolla.
Sovelluksessa on käyttömittari, joka näyttää jäljellä olevan osuuden ja varoittaa ennen maksullisen rajan ylitystä. Malli on lähempänä kulutuspohjaista laskutusta kuin perinteistä kuukausitilausta. Sama logiikka näkyy jo kilpailijoiden agenttituotteissa.
Rakenne kertoo agenttitalouden reunaehdoista. Pitkäkestoinen taustatyö kuluttaa laskentaa jatkuvasti, joten hinta seuraa tehtyjä tehtäviä eikä käyttäjämäärää. Kuluttajatuotteessa tämä on iso muutos totuttuun.
Luottamus on Metan suurin este
Muse ajetaan omassa eristetyssä virtuaalikoneessa, jolla on oma selain. Samassa koneessa toimii erillinen Sentinel-agentti, joka on järjestelmätasolla eristetty Musesta itsestään. Meta on julkaissut ratkaisusta teknistä dokumentaatiota poikkeuksellisen laajasti.
Yhtiön mukaan Muse ei näe salasanoja eikä maksuvälineiden tietoja, eikä se jaa keskusteluja Metan mainosjärjestelmille. Agentti pyytää hyväksynnän ennen viestien lähettämistä, rahan käyttöä ja tilausten perumista. Toimista jää loki, ja yksittäisen liittimen voi katkaista milloin tahansa.
Reutersin mukaan Metan sisäisissä testeissä tuote kuitenkin jumittui ja latasi arkaluontoista dataa ilman lupaa. Julkaisu tuli alle kahden viikon päässä siitä, kun Meta suostui 18 miljardin dollarin sovintoon useiden osavaltioiden kanssa. Ajoitus ei ole yhtiön kannalta paras mahdollinen.
Meta on myös rakentanut Museen persoonallisuutta. Käyttäjä voi antaa agentille nimen, valita sille hahmon ja säätää sen viestintätyylin. Tekninen dokumentaatio ei yksin ratkaise luottamuskysymystä, ja siihen yhtiö selvästi varautuu.
Mitä tämä tarkoittaa automaatiolle
Musen kiinnostavin osa ei ole malli vaan tapa, jolla se kytkeytyy muihin järjestelmiin. Automaatio on perinteisesti vaatinut erikseen rakennetun liittimen jokaiselle palvelulle. Muse kääntää asetelman kolmiportaiseksi: valmis liitin ensin, julkinen rajapinta toisena ja selain viimeisenä keinona.
Rakenne muistuttaa sitä, mitä ohjelmistorobotiikka on tehnyt yrityksissä vuosia. Ero on siinä, että agentti valitsee tason itse ja rakentaa yhteyden ilman erillistä integraatioprojektia. Kuluttajapuolella tätä ei ole aiemmin nähty tässä mittakaavassa.
Sama joustavuus tekee agentista myös hauraan. Selaimen kautta ajettu integraatio hajoaa heti, kun kohdepalvelu muuttaa käyttöliittymäänsä. Hyväksyntäkyselyt suojaavat rahalta, mutta eivät epäonnistuneelta suoritukselta.
Yrityskäytön kannalta kiinnostavin kysymys on, siirtyykö sama malli työtehtäviin. Meta ei ole toistaiseksi luvannut Musesta yritysversiota. Kuluttajapuolen kokemukset ratkaisevat silti pitkälti sen, miten agenttien käyttöoikeuksiin opitaan suhtautumaan.
Yhteenveto
Muse siirtää kuluttajien tekoälyn keskustelusta tekemiseen. Ero tavalliseen chattiin ei ole mallissa vaan pääsyoikeuksissa: agentti tarvitsee sähköpostin, kalenterin ja maksuvälineen toimiakseen.
Kysymys ei siis ole siitä, osaako agentti varata lennon. Kysymys on siitä, kuinka moni antaa juuri Metalle avaimet postilaatikkoonsa ja pankkitililleen samalla kertaa. Vastaus ratkaisee, jääkö Musesta tuote vai koe.