Microsoft julkaisi VS Code 1.135:n 26. elokuuta. Päivityksen keskiössä on Agent Host Protocol, joka irrottaa tekoälyagentin istunnon siitä editori-ikkunasta, jossa se käynnistettiin.
Muutos kuulostaa putkityöltä, mutta se koskee sitä, kuka omistaa keskustelun agentin kanssa. Tähän asti istunto on kuulunut sovellukselle. Nyt se on oma prosessinsa, johon editorit kytkeytyvät asiakkaina.
Protokolla erottaa session editorista
Agent Host Protocol (AHP) on avoin, MIT-lisensoitu määrittely, jonka Microsoft julkaisi GitHubissa. Se kuvaa, miten agenttia ajava isäntäprosessi keskustelee yhden tai useamman asiakasikkunan kanssa. Liikenne kulkee JSON-RPC:n ja WebSocketin yli.
Istunnot elävät omassa prosessissaan riippumatta yhdestäkään editori-ikkunasta. Tila on muuttumaton ja versioitu järjestysnumeroilla. Näin useampi asiakas voi katsella samaa istuntoa ilman että näkymät ajautuvat erilleen.
Microsoft rinnastaa AHP:n avoimesti Language Server Protocolliin ja Debug Adapter Protocolliin. LSP irrotti kielituen editorista vuonna 2016, DAP teki saman debuggereille. AHP yrittää toistaa tempun agenttisessioille.
Siirrettävät sessiot käytännössä
Konkreettisin uutuus on istuntolista. VS Coden Sessions-näkymä näyttää nyt myös ne Copilot- ja Claude-istunnot, jotka on aloitettu muissa sovelluksissa. Tuettuja lähteitä ovat Copilot CLI, GitHub Copilot -sovellus, Claude Code ja Codex.
Käytännössä työnkulku muuttuu näin. Kehittäjä aloittaa refaktoroinnin Claude Codessa terminaalissa ja pääsee puoliväliin suunnittelukeskustelua. Siirtymä VS Codeen jatkaa samaa istuntoa, eikä kontekstia tarvitse rakentaa uudelleen.
Ulkoiset istunnot ovat oletuksena piilossa ja vaativat Copilot-tilauksen. Näkyvyyttä säädetään Sessions-paneelista viidellä asetuksella: ei mitään, kaksi tuoreinta, vuorokausi, viikko tai kaikki.
Useampi VS Code -ikkuna voi myös kytkeytyä samaan paikalliseen istuntoon yhtä aikaa. Asetelma sopii pariohjelmointiin, jossa kaksi kehittäjää seuraa saman agentin työtä jaetusta kontekstista.
Rubber Duck arvioi toisen mallisuvun silmin
Rubber Duck on kokeellinen katselmointiagentti, joka ajetaan tarkoituksella eri mallisuvulla kuin pääorkestroija. Jos orkestroijana on Claude Sonnet, Rubber Duck pyörii GPT-5.4:llä. Perustelu on suoraviivainen: eri tavoin koulutetut mallit jättävät huomaamatta eri asioita.
Agentti aktivoituu kolmessa kohdassa. Se katselmoi suunnitelman luonnostelun jälkeen, monimutkaisten monitiedostomuutosten jälkeen ja testien kirjoittamisen jälkeen ennen niiden ajamista.
SWE-Bench Pro -vertailussa Claude Sonnet yhdessä Rubber Duckin kanssa kuroi umpeen 74,7 prosenttia Sonnetin ja Opusin välisestä erosta vaikeimmassa tehtäväluokassa. Kyse on tehtävistä, jotka koskevat vähintään kolmea tiedostoa ja vaativat yli 70 askelta. Kokonaisparannus tuossa luokassa oli 4,8 prosenttiyksikköä.
Hyöty on siis kohdennettu. Tavanomaisissa tehtävissä vaikutus jää pienemmäksi. Ominaisuus on oletuksena pois päältä ja kytketään agenttiasetuksista.
Tokenlaskuri ja editorimarkkinan asetelma
Versio 1.135 tuo mallikohtaisen tokenerittelyn jokaiselle keskusteluvuorolle. Vastauksen päällä pitäminen näyttää syötteen, välimuistista luetun syötteen ja vastauksen tokenit erikseen. Konteksti-ikkunan ilmaisimesta saa istunnon kertymän krediitteinä.
Erittely on tarpeellinen juuri Rubber Duckin kanssa, koska tällöin tokeneita kuluu kahdelle mallille samanaikaisesti. Kehittäjä näkee, mihin krediitit menevät, ja voi päättää kannattaako katselmointi kyseisessä tehtävässä.
Laajempi seuraus koskee editorihaarojen asemaa. Cursor, Antigravity ja Kiro ovat rakentaneet arvolupauksensa pitkälti sen varaan, että agenttisessio elää niiden omassa sovelluksessa. Jos sessio on siirrettävä ja agenttiriippumaton, editorista tulee istunnon asiakas eikä sen omistaja.
Varaus on syytä lukea. AHP on luonnosvaiheessa, ja Microsoftin oma dokumentaatio varoittaa, että tyypit, toiminnot ja tilarakenteet voivat muuttua ennen versiota 1.0. Julkaisupäivää versiolle 1.0 ei ole ilmoitettu.
Yhteenveto
VS Code 1.135 ei tuo yhtä näyttävää ominaisuutta vaan siirtää rajapintaa. Agenttisessio lakkaa olemasta editorin ominaisuus ja muuttuu protokollaksi, jonka kuka tahansa työkalu voi toteuttaa.
Siirrettävät istunnot ja tokenerittely ovat käytettävissä heti. Protokollan varaan kannattaa silti rakentaa vasta, kun määrittely vakautuu.